Itämeren kierros kesäkuu 2012

Mika tulossa satamaan

English translation after Finnish text

Aikainen herätys toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna.

Auringon paistaessa aamu oli mukavan lämmin +8 ^oC startatessani 05:40 kotipihasta kohti Helsingin Länsisatamaa. Jorma oli saapunut minuakin aikaisemmin eikä Mikaakaan tarvinnut kauaa satamarannassa odotella. 
Tallinkin Star lauttaan ei ollut suurempaa tungosta ja pian jo istuimme keulabaarissa maisemia ihaillen. Matka Itämeren ympäri oli polkaistu käyntiin ja parin tunnin päästä oltiin Tallinnassa. Sen suurempia aikailematta lähdettiin ajamaan Via Baltikaa pitkin etelään ihanteellisessa +21 ^oC ajokelissä. 

Ensimmäisen matkapäivän määränpääksi oli sovittu Kaunas, hotelli varattu etukäteen eikä matkalle ollut suunniteltu mitään ylimääräisiä pysähdyksiä. 
Vajaat 100km ennen Kaunasia saavutimme saderintaman ja kiskottiin sadekamppeet päälle, kurarukkasia unohtamatta.

Mikalla ja minulla on kylläkin Goret mutta Harrikka miehemme Jorma nahkavarusteissa sillä eihän HD:lla voi ajaa tixtexeissä, joten kumipukujumppaa tarvitaan aina silloin tällöin.

Ensin pieniä kuuroja ja välillä ihan kuivaakin, kunnes moottoritiellä taivas repesi. Autoilijat pysähtyivät ukkossateen ajaksi tien varteen, mutta me jatkoimme sinnikkäästi rekan perässä vajaata kuuttakymppiä kohti kaupungin keskustaa ja saavuimme Amberton Cozy hotellille vanhassa kaupungissa tasan klo 21:00. Hotellin edessä pyörät puun alle parkkiin, miehet vettä valuvina respaan ja majoittautumaan.

Ajovaatteet toimivat hyvin , niiden alta löytyi 3 kuivaa ja janoista miestä.

Eikun takaisin hotellin baariin ja hyvin ansaituille olusille. Baarin henkilökunnan avustuksella tilasimme pizzataxin kun sadekeli ei enää juuri houkutellut.

Matkaa kertyi ekä päivälle 850 km, joten pizzan ja parin oluen jälkeen ei unta tarvinnut juurikaan houkutella.

Maanantaina aamupala klo 7:00 ja 8:30 tien päälle. 
Aurinko paistaa ja illan ukkosmyräkästä ei ollut jäljellä kuin muutamia maahan pudonneita puunoksia ja lehtiä.

Statoililta tankki täyteen ja Puolan kartta tankkilaukkuun. Ajoimme päätietä kohti rajaa ja seurasin vastaantulevia rekkoja, joita oli enemmän kuin paljon. Mielenkiintoista että valtaosa niistä oli viittä merkkiä,

Mersu, Volvo, Skania, Daf ja Rellu. Puolan rajalla jo hetken kuvittelin että poliisi olisi saanut matkan varrelta kamerakuvaa meistä, mutta heidän mielenkiintonsa kohdistuikin viereisen kaista autoilijaan.

Muutoin rajan ylitys EU:ssa on nykyään pelkkä muodollisuus.

Puolan puolella maasto muuttui mäkisemmäksi ja tie mutkaisemmaksi. Ajokulttuuri ei Venäläiseen ajotyyliin tottunutta juuri hätkäytä. Päätietä ajoimme Suwalkiin saakka ja siitä oikealle 3 numeroista hyväkuntoista mutkatietä, väliin navi opasti meidät vieläkin pienemmille mutta hyville piki teille.

Päivän kohteemme Sudenpesä, Hitlerin itärintaman päämaja löytyi helposti isojen opasteiden ansiosta.



Pari tuntia kierreltiin ja hikoiltiin ajokamppeissa oppaan kertoessa historian kulusta. Ihmetyttää edelleen natsien usko omaan voittoonsa vielä syksyllä -44 kun menivät asvaltoimaan alueen tiet…

 

Dynamiittia on ainakin riittänyt kun Venäläisten lähestyessä Itä-rintaman päämajana toiminut kohde on tuhottu

Porukkamme Hitlerin henkilökohtaisen bunkkerin edessä

Sudenpesästä jatkoimme länteen Mragovon kaupunkiin, jossa jo perinteeksi tullen käytännön mukaan aloimme navin avustuksella etsiä hotellia kaupungin keskusaukion läheltä.

Järven rannalta löytyi Saksalaisten turistien kansoittama uudehko hotelli Anek jossa oli vapaana 3 hengen huone, juuri sopivasti meille.

Suihkuun, kaupungille kävelemään, olusille ja syömään. Puistossa oli Puolalaisen paavin Johannes Paavali II:n  patsas vaikka Googlen mukaan hän vaikuttikin enimmäkseen Krakowan alueella, eli patsas jäi arvoitukseksi.

Tiistaina oltiin liikkeellä jo 7:30 koska tarkoituksenamme oli ajaa Itä Pommerista etelään reilun 500km matka Varsovan ohi. Aluksi matka sujuikin hyvin pieniä teitä pitkin, mutta lähempänä Varsovaa tiet olivat niin täynnä rekkoja että matkan teko hidastui huomattavasti kun ohitukset leveiden sivulaukkujen kanssa alkoivat olla aika riskialttiita.

Iltapäivällä tulimme tekeillä olevalle motarille ja siinä sitä sitten junnattiin rekkojen seassa, pyrki hieman raukaisemaan. Onneksi tietyö osuus päättyi aikanaan ja sitten päästiin hetken aikaa vähän tuulettamaan kunnes tuli aika kääntyä taas pienemmille teille. Saavuimme Oswiecimin kaupunkiin jossa majoittauduimme netistä varattuun kahden vanhan rouvan pitämään hotelli Kamieniec’n, paikka oli aivan kuin vanhaan neukkuaikaan. Pääasia kuitenkin oli että suihku toimi, kuumaa vettä oli, kalja oli kylmää ja ruoka hyvää.

Illalla ei untakaan tarvinnut juuri houkutella.

Keskiviikko oli etukäteen nimetty sodan kauhujen päiväksi.

Ohjelmassa oli käyminen Aushwitchissa ja Birkenaussa  sekä niistä palautumiseksi myös tutustuminen Wieliskan suolakaivokseen. Yleensä kirjaan muistikirjaani päivän tapahtumat, mutta tällä kertaa sivu on tyhjä…

No, jotain muistan kuitenkin. Aushwitchissa olimme heti aamulla jo ennen turistimassa saapumista joten kävelimme aluetta ilman opastusta ristiin ja rastiin, lukien kylttien tekstejä ja ottaen muutaman valokuvan enimmäkseen hiljaisina. Teloitusmuuri, vankisellit ja kaasukammio tuli nähtyä...

Ihmismielen hulluudella ei tunnu olevan mitään rajaa.

Nuorten koululaisryhmien hälinä vähän palautti maan pinnalle, turistimyymälän myyjän tarkka silmä tunnisti meidät suomalaisiksi ja hän tervehti meitä suomeksi. Toisin hänen Suomen sanavarastonsa loppuikin siihen mutta kauppa kävi ja siirryimme viereiselle Birkenaun tuhoamisleirille.

Valtava alue jossa oli 1944 samaan aikaan jopa 100 000 vankia. Kuolleiden määrää ei kukaan tiedä mutta arvioitu on noin 1,5 miljoonaa. Natsit tuhosivat parakeista sen mitä ehtivät vetäytyessään mutta jotain on vielä jäljellä ja kunnostettu muistoksi jälkipolville.

Sodanaikainen kuva kaasukammiorakennuksesta

Kävelimme alueen lähes kokonaan ympäri ja sen jälkeen ajoimme noin 80 km matkan Wieliskaan jossa kävimme vanhassa suolakaivoksessa. 

Meitä oli varoiteltu siitä että kaivoksessa on viileää, joten pidimme ajokamppeet päällä. Ensin mentiin oppaan kanssa puisia portaita alas reilun 100 syvyyteen ja sitten käveltiin muutama kilometri käytäviä pitkin toinen toistaan hienompien salien lävitse, vaan eipä ollut kylmä, ei sinne päinkään. 

Onneksi ylös päästiin hissillä!

Suolakaivoksen jälkeen otettiin Navilla suunta kohti Krakovan keskustaa ja kuin ollakaan osuimme juutalais- kaupunginosaan ja siellä hotelli Edeniin johon majoittauduimme.

Hotellin vieressä oli pieni tori jonka laidalla ruokailimme kaupungin ”vanhimmassa” juutalaisessa ravintolassa.

Torstaina aamupala nautittiin todellisessa kellariravintolassa. Hotelimme ravintola koostui monesta pienestä huoneesta jotka olivat eri tasoilla ilman ikkunoita.

Matka jatkui maksullista motaria pitkin, maksoimme pariin otteeseen noin 1€ per pyörä .

Kartan mukaan motaria pitkin olisi pitänyt päästä tsekkin vaan pätkä puuttui välistä ja taas oltiin kapealla tiellä rekkasumassa. Nopea tuumaustauko ja navilla uusi reitti vielä pienempiä teitä pitkin Tsekin puolelle.
Raja ylittyi lähes huomaamatta ja ensimmäisessä kaupungissa hieman etsiskelimme pankkiautomaattia jotta päästiin huikopalalle. Maisemat olivat mäkisiä, välillä enemmän pilvistä ja välillä vähemmän. Aikamme onnistuneesti sadetta väistellen jouduimme puolen tunnin matkan päässä seuraavasta kohteestamme Hradec Kralovasta laittamaan sadeasusteet päälle ja siihen sekin sadekuuro loppui.
  

Hieman ajelua kaupungissa kaupungin keskustorille ja majoittautuminen aivan torin laidalle.

Pyörät parkkiin hotellin oven eteen, ketjut ja levylukot kiinni…

Koska hotellissa ei ollut vapaana 3 hengen huonetta, otimme kaksi erillistä huonetta, Mika torin puolelta taloa ja minä Jorman kanssa pihan puolelta.

Heräsin puoli kolme vesisateen rummutukseen ja kännykän soittoon!

Respasta olivat herättäneet Mikan kertoen hälyttimen huutavan pihalla, no eipä muu auttanut kuin kiskoa vaatteet päälle ja käydä irrottamassa levylukot joista toinen oli ottanut sateesta sen verran nokkiinsa että oli alkanut lirkutella. Herkkäunisia ihmisiä täällä Tsekeissä, ei Venäjällä kukaan ole moksiskaan ”city birdyn” laulamisesta…

Aamulla sade oli tauonnut, mutta matkalla kohti Saksan rajaa sitä tuli välillä hyvinkin reippaasti.

Sateen vuoksi ajoimme enimmäkseen motaria pitkin poiketen kuitenkin pienelle ”vuoristopätkälle”.

Tie oli kapea ja mutkia riitti, onneksi sadekaan ei sillä hetkellä kiusannut.

Ennen rajaa takaisin motarille jossa tunnelien läpi Saksan puolelle. Ensimmäinen tunneli oli loivaa nousua ja lämpötilan noustessa myös hetkessä 11 – 17 ^oC visiiri huurtui välittömästi, Jormalla oli hieman ongelmia ajolasien pois saamisessa riittävän nopeasti.

Saksan puolella sade lakkasi ja saavuimme Colditzin linnalle vähän ennen kolmea: viimeinen opastettu kierros oli kahdelta joten turvauduimme taasen omatoimiseen kiertelyyn. Colditzin linna toimi sodan aikaan wehrmachtin valvomana vankilana ja oli kuin lomaleiri verrattuna SS:n keskitysleireihin. Linna on tullut kuuluisaksi lukuisista pakoyrityksistä joista tehtiin tv sarjakin.

Linnakierroksen jälkeen jatkoimme mutkaista tietä läheiseen Mittweiden kaupunkiin, josta olin varannut majoituksen.

Our hotel, room on 4th floor, no lift

 













Hotellin respa oli niin huolissaan pyöristämme että pyysi meitä ajamaan ne takapihalle hotellin kesäterassille katoksen alle etteivät kastuisi jos yöllä vaikka sattuisi satamaan..


Kaupungin vanhat keskustat ovat hienoja itäisessä Keski-Euroopassa, vaikkakin muualle Neuvostomiehitys onkin jättänyt jälkensä.

Ruokapaikkakin löytyi pienen patikoinnin jälkeen, muita asiakkaita ei meidän lisäksemme tosin ollut, olivat kuulemma katsomassa jalkapallo ottelua, perjantai-iltana?

West meets East, HD and Trabant

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaa Radebeulin kaupunkiin jossa suoritimme aikamatkan DDR museossa.

Itä-Saksalainen näkemys matkamoottoripyörästä

 

Aikamme ihmeteltyämme jatkoimme kohti Wittenburgia jossa kävimme katsomassa Martti Lutherin saarnakirkkoa. 

 

Matka jatkui kohti Berliiniä ja siellä Stasi museota. Stasi oli DDR:N sisäinen tiedusteluorganisaatio joka keskittyi pitkälti omien kansalaisten vakoilemiseen.

Vakoilu laitteita á la DDR

Reissun kulttuuri ohjelmat oli nyt saatu käsitellyksi joten siirryimme Brandenburger Torille missä meillä oli varattuna huoneisto Apartment hotellista.

Hotelli oli aivan Englannin lähetystöä vastapäätä ja toki pyörät ensin parkkiin lähetystön eteen poliisiin puolittaisesta vastustelusta huolimatta kunnes sain hotellihuoneiston avaimen. Siirsimme pyörän kadun toiselle puolelle jalkakäytävälle aivan rappukäytävän oven viereen. Ketjut kiinni ja levylukot paikalleen.

Koska huoneistohotelliin ei kuulunut aamupalaa, kävimme ensin ruoka ostoksilla ja sitten keskustan vilinään.

Sunnuntaina aamulla avaimet respaan ja liikkeelle kohti Tanskan rajaa.

Berliinin läpi ajaminen on monesta muusta kaupungista poiketen varsin selväpiirteistä eikä näin viikonloppuna ollut ruuhkista tietoakaan.

Matka jatkui motaria pitkin koleahkossa 12 ^oC säässä varsin ripeästi. Vähän ennen Hampuria poikkesimme pienemmälle tielle ja niitä pitkin aina Flensburgiin jonne majoituimme yöksi.

Pari hotellia piti katsastaa ennen kuin löytyi sopiva. Ennen sesonkia hinnastakin pystyi neuvottelemaan ja kolmen hengen huoneessa oli pojille jopa moottorisängytkin.

Ruokailimme vanhassa keskustassa olevassa Tanskalaisessa ravintolassa syöden reissun tukevimmat pihvit, oluen kera tietysti.

 Maanantaina aamulla haastelimme hetken parin Britti motoristin kanssa jotka olivat matkalla pohjoiseen.

Tanskan raja ylittyi kantatietä pitkin, raja-aseman kaupat oli purettu pois ja ensimmäisellä huoltoasemalla OP:n kortti ei kelvannut joten piti siirtyä kadun toiselle puolelle.

Motarilla oli vastaan tulevien kaistalla tilanne päällä kun joku oli eksynyt väärään suuntaan, mutta oli onneksi tajunnut tilanteen ja pysähtynyt tien laitaan. Poliisitkin tulivat paikalle juuri kun ajoimme ohi.

Bridge of Big Belt

Yritimme huonolla menestyksellä löytää paikan jossa olisimme saanet Smörrebrödiä, joten suuntasimme Kööpenhaminan ohitse Juutinrauman ali/yli siltaa pitkin Ruotsiin.

Ruotsissa määränpäänä oli Ängelholmin rantakaupunki jossa olisimme illalla entisen päällikköni Magnuksen vieraina. Saavuimme Ängelholmiin vähän ennen kolmea, majoittauduimme vanhaan huoneistohotelliin ja kävelimme hetken keskustassa.

Our hotel in Ängelholm

Magnus tuli noutamaan meidät hotellilta ja vei meidät kotiinsa jossa vietimme mukavan illan Magnuksen perheen kera grillaillen ja maistellen ruotsalaista viskiä joka on muuten yllättävän hyvää.

Tiistaina aamulla teimme pika pyrähdyksen keskustaan konditoria liikkeeseen jossa tilasimme aamuteet ja saimme ruotsalaista kahvia, joka ei ollut hyvää. Se siitä minun ruotsin osaamisestani. No sillivoilevät olivat sitäkin parempia.

Magnukselta saamamme neuvon mukaisesti pysyimme poissa päätieltä ja suuntasimme kohti Ryd’n kylää josta löysimme paikallisen nähtävyyden Bilkyrkegordin. Paikallinen vanhapoika oli kerännyt mökkinsä ympärille suon laitaan autonromuja ja myynyt niistä osia tarvitseville. Vuosien mittaan tieto levisi ja romuja alkoi kertyä enemmänkin. Aikanaan kaveri joutui vanhainkotiin ja paikka jäi hunningolle.

Jatkoimme matkaa Kalmariin ja sillan yli Ölantiin jossa pidimme info keskuksessa kahvitauon.

Tällä kertaa aikaa ei ollut enempää käytettävissä joten palasimme mantereelle ja lähdimme pohjoista kohden Oxelosundiin jossa majoituimme tätini luo. Serkkuni Pekka oli lämmittänyt saunan ja grillannut pihvit joten nautimme taas hyvästä ruoasta ja seurasta.

Keskiviikkona Pekalla oli vapaapäivä joten hän lähti omalla pyörällään ajamaan kanssamme perheen vanhalle kesänviettopaikalle, jossa en aiemmin ollut onnistunut käymään.

Joimme Pekan kanssa kahvit satama paviljongissa ja jatkoimme matkaa Tukholmaan.

Tukholmaan satuimme Ruotsin kansallispäivänä ja sen kyllä huomasi keskustan väenpaljoudessa! Aikaa kun oli, niin päätimme käydä Vasa museossa. Vasa laiva upposi 10 elokuuta 1628 juuri aloitettuaan neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva nostettiin merenpohjasta ja nykyyään se on yksi Tukholman suosituimmista nähtävyyksistä.

Satamarannassa Silja Galaxyyn  pääsyä odotellessa paikalle tuli Mikan tuttu Bemarikerholainen palaamassa Euroopan reissultaan ja juttua riitti.

Laivamatkailusta opin taas sen verran etten enää varaa kaikkein halvimpia hyttejä suoraan ravintolan päältä.

Ravintolan musiikin taottua ruotsalainen nuoriso jatkoi bileitä hyteissään eli se sen yön rauhallisista yöunista.

Torstai aamu oli sumuinen ja koste kun saavuimme Turkuun. Mikan perässä ajelimme aikamme kunnes tiemme erkanivat ja minä jatkoin Jorman kanssa matkaa kohti itää. Jorma kääntyi kotia kohti ja minä jatkoin eteenpäin. Kotosalla lämmittelin saunan ja totesin että rapiat 5000 km kertyi tällä reissulla Suzukin mittariin.

Matka oli hieno, säät vaihteli helteestä sateeseen.
Kiitos taas kerran matkaseurasta Mika ja Jorma.

Jaska   

In English:

Early wake up on last Sunday morning of May.
Sun was shining and it was nicely warm +8 ^oC when I started at 05:40 from my home towards the Lansisatama of Helsinki. Jorma has already arriwed and soon also Mika came to the harbor. 
Tallink Star ferry was far from full and soon we sat in the front bar enjoying the scenery. Our ride around Baltic Sea has started and after two hours we were in Tallinn. Without any delays we started towards south to Via Baltika on a perfect +21 ^oC driving weather.

 The destination of first days drive was Kaunas, where I had booked a hotel room for 3, no extra stops planned.  About 100km before Kaunas we reached rain front, had a quick stop to wear rain clothes not forgetting rubber gloves. 

Mika and I had Goretex suits but our Harley man Jorma as true to the style is driving with leather clothes, so rubber coat is needed from time to time.

First some short showers and time by time also dry but the on the highway we met a real thunderstorm. Car drivers stopped on side of the road but we continued driving towards the city centre behind a truck about 60 km/h and arrived to old town Amberton Cozy hotel exactly 21:00. In front of the hotel we left our bikes under a big tree, moved externally totally wet to reception to book in.

Thanks to good driving suits under them there were 3 dry and thirsty men.

So soon we headed down to hotel bar for a beer. By help of the bar staff we ordered a pizza taxi to bring us some food as we had no bigger interest to find any restaurant in the middle of the rain.
The first day drive was about 850 km, so after a pizza and some beers there was no problem to get sleep.

Monday morning breakfast 7:00 and at 8:30 we were on the road. 
Sun was shining and only some fallen tree branch and leaves remind of yesterdays thunder storm. 

At Statoil we fueled our bikes and I bought a new map of Poland. As we drove the main road to the border I  looked at the oncoming trucks, really a lot of them. Interesting that most of them were by 5 manufacturers; Mercedes, Volvo, Scania, Daf ja Renault. 
At the border of Poland I for a while thought the police had received some speed camera photos of us, but no their interest was focused to a car driver next to us.

Anyway, the border crossing inside EU is nowadays just a formality.

In Poland the terrain was hillier and the road winding. The driving culture is more similar to the one in Russia, so quite familiar to me. We drove the main road down to Suwalki and then turned west to a smaller road. Time to time the navigator took us via even smaller but good asphalt roads.

The target of the day was "Wolfsschance" , Hitler´s headquarters of the East frontier, was easy to find thanks to big signs.

We walked around a couple of hours and got sweat as having our driving suits on, meanwhile our guide told us about the history.  Still wondering how long Nazis believed to their victory as they even asphalted the road of the area in late 1944... 

Any way they did not have a lack of dynamite when they destroyed this east frontier headquarters as the Russians were getting closer.





From "Wolfsschance" we continued towards west to the city of Mragovo, where we as our common practice started to find a hotel close to the city centre using our navigators. 

On the lake side there was a quite new hotel Anek having a free room for 3, even though it was otherwise crowded by German tourists. 

After a quick shower we walked around the city, had a cold beer and dinner. In a park there was a statue of the Polish Pope John Paul II even he lived according to Google closer to Kraków, so the statue remained as a mystery.

On Tuesday we started early 7:30 as our plan was to drive from East Pommern to south more than 500km passing Warsaw. In the beginning we had good progress on small roads but closer to Warsaw the roads were full of trucks slowing us down as passing by with wide side bags was getting too risky. 

Afternoon we were on a highway under construction together with hundred of trucks, that was making me  a bit of sleepy. Luckily the road construction works ended and we had a free road for a while until it was time to turn on small roads again. We arrived to the city of Oswiecim where I had booked us room in hotel Kaminiec, maintained by two older ladies. The hotel was exactly looking similar as the time before collapsing of Iron curtain. For us the main thing was anyway that the shower was operational with hot water, cold beer and good food. 

No problem to get a sleep at the night.

Wednesday we had named as the day of horrors of the war.

We had in our program to visit in Aushwitch and Birkenaus and after them to get back to normal a visit in Wieliska salt mine. 
Usually I´m writing memos of the day to my diary, but this time the page was left empty...
Well something is still on my mind.
We were in Aushwitch right in the morning before most of the tourists so we just walked around the area without a guide, reading the signs, taking some photos, mainly totally quiet.
We saw the execution wall, sells of prisons and the gas chamber...  

There seems to be no limit of madness of human mind.

Ruins of gas chamber

The noise of groups of young school children returned us back to today and then the sharp eye of merchant of the souvenir shop recognized us as Finns greeting us in Finnish. That was the only word she knew in Finnish, but no problem the ice was broken and we bought some souvenirs before continuing to the destroying camp of Birkenau.
Huge area having in 1944 even 100 000 prisoners at the same time. Nobody knows the exact amount how many died there but it´s assumed up to 1,5 million. The nazis destroyed part of the area before retreating but something was left and restored to remind.

 
We walked around most of the area and then drove about 80 km to Wieliska salt mine.
We have been informed that it´s chilly in the mine so we had our driving suits on.
First we walked behind the guide down by wooden stairs to level about 100m below surface and the some kilometers though tunnels and halls finer to each others, feeling far away of chilly.
Luckily we returned back to ground level by lift!  After salt mine we headed to the centre of Krakow by the help of navigator and somehow we ended to the Jewish part of the town and there to hotel Eden.
Close to the hotel there was an open square, having the "oldest" Jewish restaurant of the city
 where we had our lunch.

Chapel in Salt mine

Thursday morning we had our breakfast in a real basement restaurant as the restaurant of the hotel was in the basement consisting of many small rooms with different floor levels and no windows.
We rode via a pay road, paid twice about 1€ per bike.
According to the map the highway should have been to the Czech Republic, but part of it was not yet ready so there we were again on a small road together with the trucks.
A quick stop and re-planning of navigator for even smaller roads and so we were soon in Czech Republic almost without noticing the border crossing.
In the first town we searched an cash automat to be able to buy something to eat.

The area was having a lot of hills, sometimes sky was more cloudy and sometimes less.

After some hour's drive not hitting a rain we had to stop just about half an hour drive to the town of Hradec Kralova to wear rain suits. The rain stopped in 10 minutes.

A small sightseeing before driving to the centre square of the city and then we found a hotel just there. We parked our bikes just in front of the hotel, tight them together with a chain and turned on the brake disk locks...

As the hotel did not have a free room for 3, we took two separate rooms, Mika got a room on the side of the square and Jorma and I on the side of the backyard.

I woke up 2:30 as it was raining and my cell phone was ringing.

The receptionist had woken up Mika telling claiming of alarm signal of our bikes.

So there was not much to do, just to dress up and go to out to remove brake disk locks as one of them seemed not to like the rain, starting to sing by its own. People seem to be light sleepers in Czech Republic; in Russia no one cares about singing of the "city bird".   

Friday morning no more rain but on the way to the border of Germany there were some showers. Because of the rainy weather we drove mainly on highway making a small visit to a "mountain" road. That was a really winding road and luckily also dry.
Before the border we returned to the highway to pass the hills via tunnel.
The first tunnel had a slope up and also the temperature raised rapidly from 11 to 17 ^oC causing mist to the vizier of the helmet, Jorma had some problems to remove his driving goggles fast enough. 

Wooden sewing machine made by prisoners

In Germany it was not raining anymore and so we arrived to the castle of Colditz just before 3 o´clock only to notice that last guided tour started 2 o´clock. No problem, we did the tour by ourselves. The castle of Colditz was a prison during second world war ruled by Wehrmacht and so it was like holiday camp compared to those ruled by SS.  Colditz was famous of several tryings to escape and there was even a TV serie.  

Street wiew from hotel room

After our tour in the castle we drove a winding road to the city of Mittweida where I had booked a room for us. The hotel receptionist was so worried about our bikes that he asked us to drive them to backyard where they had summer terrace, just under the shelter in case that it might be raining.
The cite centre's are really fine in eastern part of central europe even though surroundings still have remains of Soviet era.
After a small walk we found a place for dinner, but somehow we were the only guests.
We were told that everybody was looking at a football game, on a Friday night?
 

DDR style radar unit

Saturday morning we headed to the city of Radebeul where we had a time travel in the museum of DDR.
After a while we continued towards the city of Wittenburg where we visited the church where Martin Luther started the reformation. 
Then we headed to Berlin and there our goal was the museum of Stasi, the internal intelligence organization of DDR concentrated mainly to spy the own citizens of the country.

The planned cultural part of our ride was now finished so we drove to Brandenburger Tor where we had an apartment hotel reservation.

The hotel was just opposite to the embassy of Great Britain and of course we left our bikes in front of the main entrance even  policeman was not too happy for the time being that I got the keys to our rooms. Then we moved our bikes to the hotel side of the street on the pavement close to the entrance. Just locked the chain and the brake disk locks.
As the apartment hotel did not had breakfast we did first some shopping of food and then joined the Saturday night of the city. 

Sunday morning just returned the keys to reception and then towards the border of Denmark. Driving through Berlin is unlike many other cities quite simple and Sunday morning there wasn´t any traffic jams.

We drove on an Autobahn in a chilly +12 ^oC weather relatively fast. Just before Hamburg we took a smaller road and ended to the city of Flensburg where we decided to overnight.

We had to check a couple of hotels before finding a suitable for us. As the high season had not yet started there was a change to negotiate the price and so we got a triple room having even two motorized beds.
We had dinner in a Danish restaurant, the biggest beefs of the whole ride of course together with local beer.

Monday morning we had a quick chat with two Englishman who were overnight in the same hotel and were heading to Lapland by their bikes.

The border of Denmark we crossed using a highway, at the border there were only remains of old shops left. The first petrol station in Denmark did not accept our credit cards so we crossed the road and fueled there.
On the highway someone had missed the direction but luckily noticed the situation himself and stopped his car to the side of the road. As we passed that, the police was just arriving with flashing lights.

We tried, but no luck to find in Denmark a place to get Smörrebröd, so we drove directly via Copenhagen to Øresund bridge and then to Sweden.

In Sweden we were heading to the city of Ängelholm where we would visit my former boss Magnus. We arrived to Ängelholm about 3 so we just left our bikes and belongings to the hotel and walked around the city centre.

Magnus picked us from the hotel and took us to his home. We had a great evening together with his family barbequing and tasting same Swedish whisky that was surprisingly really good.

Tuesday morning we popped in a cafeteria to get breakfast. I ordered tee but we got Swedish coffee that wasn´t too good. That´s about my Swedish speaking, or hers?
Anyway the herring sandwiches were great. 

We tried to avoid the highway and by the hint from Magnus we headed to the village of  Ryd where we found a place called  Bilkyrkegord. A local single man had collected old cars around his home and sold pieces of them to anyone that needed spare parts. During the years the information spread and there became to be even more car crocks. As he got the retirement home there was not anyone to keep the order anymore.  

After that we drove to Kalmar and over the bridge to Öland where we just had a coffee break in info centre.

This time we had not more time to use so we returned to mainland and headed to north to  Oxelosund where we were overnight at my aunt. My cousin Pekka had sauna ready for us and after that barbeque so again we enjoyed good food and good company.

On Friday Pekka had day off, so he took his bike and showed us their old summerhouse that I hadn´t had opportunity to visit before. Then we had coffee at the harbor pavilion with Pekka and continued to Stockholm.

It happened to be the national day of Sweden so Stockholm was really crowded! Anyway we had time so we decided to go to the Vasa museum. Vasa ship sank in 10th of August 1628 just after commenced her maiden voyage. In 1961, the ship was raised from the seabed and now it´s one of the most popular attractions in Stockholm. 

At the harbor waiting for entry to Silja Galaxy we met a guy familiar to Mika from Finnish BMW Bike Club. He was returning from his tour in Europe, so there was a lot of to talk about. 

About travelling by ship I learned this time: never again to book the cheapest cabins above the restaurant! 

After closing the restaurant some Swedish young people continued their party in their cabins close to us, no chance for a good sleep.  

Thursday morning in Turku was foggy. We drove behind Mika for a while as he turned to his home. Then I and Jorma continued towards east until it was time to Jorma to turn to his home. I drove forward to home where warmed up the sauna on lakeside and noticed that this trip was a little more than 5000 km´s by Suzuki´s meter.

It was a nice trip, the weather altered from heat to cold rain.
Once again, thanks for a great company, Mika and Jorma.

Jaska